Oulu Festivo paranee nuorentuessaan

Ammattimainen sinfoniaorkesteri on kahdessakymmenessä Suomen kaupungissa, mutta monenko kaupungin musiikinopiskelijat voivat ylpeillä tasokkaalla sinfoniaorkesterilla?

Oulu Festivo on instituutio, joka on aktiivisuudessaan omaa luokkaansa Suomen musiikkioppilaitosten orkesterien joukossa. Oulun konservatorion ja ammattikorkeakoulun opiskelijat voivat osallistua sen toimintaan koko opinto-aikansa, kun taas esimerkiksi Sibelius-Akatemiassa opiskelevilla on tilaisuus soittaa sinfoniaorkesterissa vain parin periodin ajan.

"Festivo on kulkemani musiikin matkan lapsi, ja aina soittajiensa näköinen," sanoo kapellimestari Ari Angervo. Hänen mukaansa soittajisto on nuorentunut viime vuosina. Nuorimmat soittajat ovat yläaste-ikäisiä.

"Työskentely on herkempää, mutta ei välttämättä vaikeampaa," Angervo arvioi.

Vaativana kapellimestarina tunnettu Angervo pitää nuorten ohjaamista kutsumuksenaan, eikä voi verrata sitä työskentelyyn pelkästään ammattilaisten kanssa. "Nuorten kanssa työskennellessä sitä unohtaa oman ikänsä. On upeaa huomata, että aina mukana on nuoria, jotka tulevat menemään pidemmälle kuin me olemme päässeet,” Angervo painottaa.

Klassista ja uunituoretta

Tänä vuonna Oulu Festivo ja Ari Angervo urakoivat Uuden Musiikin Lokakuu -festivaalilla konsertin, jonka ohjelma on melkoinen järkäle pituudessaan ja vaativuudessaan, muttei silti Festivolle poikkeuksellinen. Ohjelmassa on kaksi sinfoniaa sekä Aino Palosaaren tulkitsema, sota-ajan muistoja kaikuva Einar Englundin sellokonsertto ja tunnettuja sopraanoaarioita solisteinaan Susanna Tuhkala ja Ann-Sofie Ailovuo.

Kohtalonomaista klassisuutta konserttiin tuo Beethovenin 5. sinfonia.

"Beethovenin viidennen kaikki tuntevat, mutta harvoin soitettuna jättää myös ammattiorkestereissa toivomisen varaa,” arvioi Angervo.

Konserttiin sisältyy myös varta vasten Oulu Festivolle räätälöity tilausteos, oululaisen Jouko Tötterströmin toinen sinfonia.

Miksi nuoriso-orkesterin pitää soittaa myös upouutta musiikkia, jos klassikoissakin on tekemistä? Angervon mielestä vastaus on itsestään selvä. ”On aina ainutlaatuista päästä kurkistamaan lapsen syntymään. Se pistää ajattelemaan musiikin kieltä luovalla tavalla, kun saa tulkita teoksen ensimmäistä kertaa.”

Parasta on yhteishenki

Oulun konservatoriosta pian valmistuva huilisti Rina Olsen on ahkeroinut Festivossa kolme vuotta. Tähtäimessä on orkesterimuusikon ura, ja siihen Festivossa soittaminen antaakin hyvät valmiudet.

”On uskomaton mahdollisuus, että pääsee jo opiskeluaikana soittamaan samaa ohjelmistoa kuin ammattiorkesteritkin. Se antaa käsityksen, mitä se työ on,” tietää Olsen. ”Minulla olisi jo orkesterisoiton opintoviikot täynnä, mutta haluan olla silti mukana!” Festivossa soittaminen tarkoittaa vähintään kolme tiivistä periodia lukuvuodessa. Kukin periodi kestää pari viikkoa ja päättyy konserttiin. Sinfoniakonsertteja on tavallisesti kaksi, ja lisäksi jokin suuri kirkkomusiikkiteos.

Kuluvana lukuvuosi on kuitenkin poikkeus: marraskuussa esitetään Johannes Brahmsin saksalainen sielunmessu, ja kevätkaudella -09 työllistää Leonard Bernsteinin musikaali West Side Story Oulun kaupungiteatterissa.

Jokainen festivolainen tietää, että kotiläksyt on tehtävä. Pulttiin ei mennä hapuilemaan.

”Jotkin kohdat voivat olla helppoja kun niitä hinkkaa itsekseen, mutta yhteissoitollisesti todella haastavia,” selvittää Olsen orkesterimuusikon dilemmaa. Olsenin mukaan parasta on nuorten kesken syntyvä yhteishenki. Tästä säteilystä Festivo onkin kuuluisa. Soiton ilo ja intensiteetti välittyy konsertissa yleisöön asti.

”Harjoitusten aikana tsemppaa itse ja kannustaa toisia. Tulee tunne, että me vielä näytetään!”

Entä millaisia haasteita on odotettavissa seuraavassa konsertissa?

”Kyllä siinä tekemistä on ihan teknisessäkin mielessä. Tarkoituksena on löytää joka teoksesta sanoma, ettei esityksestä tule pelkkä läpisoitto. Musiikin pitää puhutella!” nuori huilisti painottaa.

Riikka Vuorijärvi

Konsertit

10. Sinfoniakonsertti Sunnuntai 5. 10